Suomalaiset juovat noin 3-5 kupillista kahvia päivässä. Vuodessa se on noin 20 kahvipakettia. Voisi siis sanoa, että siinä määrin kun kahvi on energiaa antava stimulantti, Suomi pyörii kahvin avulla. Tässä seuraa joitain tietoja ja pohdintoja kofeiinista, treenistä ja motivaatiosta, joita olen vuosien varrella poiminut kyytiin.
Virallisesti yksi kahvikupillinen on noin 1,25 desiä, johon käytetään noin 6 grammaa kahvinpuruja. Tästä määrästä kahvia saa noin 100 milligrammaa kofeiinia. Vastaavasti kupissa vihreää teetä on noin 30 mg, espressossa-shotissa 50 mg, cola-tölkillisessä 35-45 mg, ja monissa energiajuomissa on 120-200 mg per tölkki.
Treenimaailmassa on tyypillistä, että kofeiinia käytetään ennen harjoitusta lisäämään suorituskykyä ja vähentämään uupumusta. Uupumuksen vähentäminen onnistuu käytännössä loputtomiin, päivästä toiseen, mutta suorituskyvyn kohottaminen on kertaluontoisempaa: kun keho tottuu kofeiiniin, sen suorituskykyä – esimerkiksi voimantuottoa – lisäävä vaikutus häviää. Tästä syystä jotkut urheilijat säästävät kofeiinin tärkeimpiin treeneihin tai kisasuorituksiin.
Itse olen kofeiininkulutuksessa alempaa keskitasoa. Juon yleensä päivässä pari kuppia vihreää teetä, jolla saan miellyttävän buustin arkeen, ilman isompien kofeiinimäärien haittavaikutuksia, kuten hermostusta ja levottomuutta. Kahvin säästän käytännössä ”pahoihin päiviin”, jos on vaikea päästä liikenteeseen, tai jos haluan saada irti kovemman suorituksen henkisesti. Kofeiinin käytön treenin buustamiseen olen pääsääntöisesti jättänyt kokonaan pois. Treenaan nimittäin sen verran usein, että pelkään uuvuttavani itseni, jos alan ruokkia treenipinnistystä kemiallisesti.
Asiakaskunnassani ja aktiiviliikkuvassa lähipiirissäni kofeiinin käyttö vaihtelee huimasti. Jotkut käyttävät kofeiinia minimaalisen vähän, toiset taas ovat suurkuluttajia. Isoimmat vuorokausiannokset huitelevat jossain gramman paikkeilla, eli 1000 milligrammassa per päivä. Se on aika paljon pärinää, sanoisin.
En varsinaisesti koskaan puutu asiakkaideni kofeiinin käyttöön, kukin tekee miten haluaa. Valmentajana säädän ohjelmaa ja yksittäisiä treenejä kokonaiskuvan arvioinnin jälkeen. Jos näyttää siltä, että kofeiini on aitoa uupumusta salaileva ”laastari”, niin silloin pääsääntöisesti kevennän asiakkaan treeniä. Jos taas kyseessä on odotettu enkkapäivä tai yhden huonosti nukutun yön takia otettu piristeruiske, niin mikäs siinä. Tietenkin, jos kofeiini tuntuu vaikuttavan unenlaatuusi, niin kannattaa jättää kofeiinit pois jo iltapäivällä. (Luin muuten jostain, että kofeiini heikentää vähemmän unenlaatua kuin alkoholi, ja alkoholi vielä vähemmän kuin nikotiini! Että mieluummin kai sitten mielin määrin kahvia, mutta ei tupakkaa tai nikotiinipusseja…)
Joidenkin arvioiden mukaan kofeiini nostattaa akuutisti dopamiini-tasoja jopa 60%. Täältä nojatuolista pohtien se kääntyy päässäni muotoon ”kofeiinilla voi saada 60% lisää hyvää fiilistä, tekemisen meininkiä ja motivaatiota”. Aikamoinen taika-aine siis, vai mitäs sanot?
Tämä tieto tekee kuitenkin mietteliääksi. Jos on niin, että että me suomalaiset – niin duunarit, toimistorotat kuin urheiluhullut – suurkulutamme kofeiinia, ja kofeiini on käytännössä voimakas ulkoinen motivaatioruiske, niin sumutammeko me itseämme sitä huomaamatta? Jos meidän elämäntapamme perustuu osittain sille, että käytämme tällaista kemiallista, ulkoista motivaatioainetta jatkuvasti apunamme, niin herää kysymys, onko motivaatiomme silloin aitoa, sisäistä motivaatiota?
Ykköstyypin diabeetikkona vertauskuva pälkähti päähäni: minussa on haima, joka ei tuota tarpeeksi insuliinia. Tarvitsen ulkoista insuliinia, jotta pysyn terveenä. Onkohan meidän yhteisessä, kollektiivisessa motivaatioelimessä samanlainen toimintahäiriö, ja siksi tarvitsemme kemiallista motivaatiota päivästä toiseen?
Tämä ajatus karmii minua, vaikka tarkastelisin vain itseäni. Toisinaan en meinaa saada päivää käyntiin ilman kofeiinia. Toisinaan en meinaa millään jaksa treenata ilman kofeiinia. Olenko ihan hukassa sen kanssa, mikä minua oikeasti motivoi elämässä, tai treenissä? Vai onko puppua kuvitella, että elämä ja treeni voisi olla niin innostavaa, että siihen pääsääntöisesti heräisi jo valmiiksi innostuneena ja energisenä?
Tiedä häntä, olkoon suhteesi kofeiiniin viisas ja utelias!
