Tätä kirjoittaessa Voimafilosofi-podcast on edennyt jaksoon 130 asti.
Podcastin alkutaipaleen jälkeen olen päätynyt tekemään jaksokokonaisuuksia, ennemmin kuin itsenäisiä jaksoja. Hienosti sanottuna väitän, että syynä tähän on rakkauteni teema-albumeihin, joihin olen tutustunut hevin kautta (esimerkiksi Iron Maidenin levy Seventh Son of a Seventh Son ja CMX-yhtyeen Talvikuningas koskettavat suuresti). On mukavaa saada möyhiä aiheen parissa kauan ja hartaasti. Ilkikurisemmin sanottuna taas voi väittää, että en ole vielä kyllin taitava tiivistäjä ja oleelliseen osuja, että saisin aiheet siistimmin haltuun. Kummasta on kyse, sen saat sinä päättää…
Mutta! Tähän mennessä podcastissa on tapahtunut seuraavaa:
Ensimmäiset viistitoista jaksoa olivat kokeellisia, pääosin yksittäisiä jaksoja. Tutuiksi tulivat treenin ja ruokavalion prioriteetit Eric Helmsin kirjoituksiin perustuen, voimaharjoittelun lääketiede Barbell Medicinen herrojen lääketieteellisten julkaisujen avulla, sekä muutamia muita teemoja. Myös ensimmäisen tähän astisesta kahdesta haastattelusta ilmestyi, kun höpöttelin englanniksi kollegani Sam Stacyn kanssa voimalusta, psykologiasta ja sen sellaisesta.
Vaan sitten alkoikin teemalevyily.
Jaksot 16-21 olivat VFP:n ensimmäinen varsinainen kokonaisuus. Jaksoissa tutustuttiin tunnettuun Big 5 -persoonallisuusteoriaan ja pohdittiin sitä, miten erilaiset persoonallisuuspiirteet voivat vaikuttaa liikunta- ja ravintosuhteeseen.
Reilu jaksotusina myöhemmin – jaksot 22-34 – oli vuorostaan kartoitettu pohdinnat terveyden eri ulottuuksista. Keskeinen ajattelumalli oli Precision Nutritionin tutkijoilta napattu ajatus Syvän Terveyden kuudesta osa-alueesta, jotka ovat: fyysinen, emotionaalinen, kognitiivinen, sosiaalinen, ympäristöön liittyvä ja eksistentiaalinen terveys. Lisäksi biologi ja aivotutkija Peter Sterlingin kirjoitukset terveyden luonteesta ohjasivat pohtimaan terveyden syvempää olemusta ja (treeni-)riippuvuuden suhdetta terveyteen.
Jaksot 35-39 olivat tiiviihkö katsaus kriittiseen ajatteluun treenin vinkkelistä. Iso aihe, mutta pieni opus nimeltä ”The Miniature Guide to Critical Thinking” (herran Paul ja rouvan Elder teos) ohjasi kokonaisuutta. Jaksot kattoivat kriittisen ajattelun elementit, ihanteet, kriittisten kysymysten kysymisen ja ajattelun sudenkuopat – ainakin siinä määrin, kun parissa tunnissa ehtii.
Terveysjaksojen tavoin jaksosta 40 alkoi suuri kokonaisuus ruokasuhteen muuttamisesta. Joshua Hilliksen kirja ”Lean and Strong” osoitti suunnan tällä kertaa. Yhdistelmä käytännön viisautta, kognitiivista käyttäytymisterapiaa (CBT), hyväksymis- ja omistautumisterapiaa (ACBT/ACT) ja Aisopoksen muinaisia eläinsatuja valottivat kehon kuuntelun ja nyrkkisääntöihin nojaamisen välistä vuoropuhelua. Kokonaisuuden loppupuolella jaksoissa 50 ja 51 katsaus sisäisen ja ulkoisen motivaation vaikutuksiin elämäntapamuutoksessa tuli myös tutuksi. Taustalla vaikutti itseohjautuvuusteoria (SDT, self determination theory).
Näiden jaksojen aikana olin alkanut lukea suuresti ihailemani aivotutkija Jaak Pankseppin kirjoja ja artikkeleita nisäkkäiden tunteista (…minä ainakin taidan olla nisäkäs, entä sinä?). Pankseppin aluille panema ”affektiivinen neurotiede” antoi eväät jaksoihin 52-60 käsitellä seitsemää perustunnejärjestelmää, jotka kaikilla nisäkkäillä ovat: uteliaisuus, pelko, raivo, suru, hoiva, kiima ja leikki. Eritoten leikki on teema, joka myös myöhemmissä jaksoissa noussut usein esiin, ja nämä jaksot ovat jääneet omaan mieleeni elämään voimakkaasti. Ja ai niin! Jakso 60 syvensi tunteiden maisemaa vielä rakkauteen, otsikolla Raudan Luja Rakkaus.
Jakson 60 jälkeen muutama yleisluontoisempi jakso kartoitti liikuntaharrastuksen pitkäikäisyyden, liian varhaisen erikoistumisen ja esimerkiksi doping-aineiden käytön kysymyksiä. Myös Sam Stacy vieraili juttutuokiolla jälleen, jaksossa 61, joka on toistaiseksi viimeinen keskustelujakso podcastin historiassa.
Näihin aikoihin loimme ystäväni Ernon ja Niken kanssa puolivakavissamme oman Big-5 -persoonallisuustestin, perustuen suhteellisen hedelmälliseksi osoittautuneeseen ”aspekti”-jaotteluun. Lisäksi, valtavat määrät vapaasti käytettävissä olevaa Big-5 -dataa on saatavilla, joten saimme testiimme mukavan pohjan, jossa testin tekijää verrataan jättimäiseen joukkoon eurooppalaisia ja pohjois-amerikkalaisia verrokkeja. Testi on ainakin tällä hetkellä täysin ilmaiseksi tehtävissä osoitteessa www.kukaolet.fi. Testi on hyvinkin samanlainen kuin tohtori Jordan Petersonin ”Understand Myself” -testi, mutta se ei ole ulkoasultaan aivan niin siisti!
No mitä tuosta testistä sitten? Jakso 65 aloitti uuden katsauksen persoonallisuuden ja treenin maailmaan, sillä onhan itsetuntemus oikeutetusti tärkeä teema Voimafilosofi-nimisessä podcastissa. Tällä kertaa tavoitteena oli saavuttaa syvempi ymmärrys siitä, että mikä ikinä oma persoonallisuus onkaan, on kullakin meistä omat heikkoudet ja vahvuudet. Jaksoon 71 mennessä niin suupalteilla, nörteillä, egoisteillä, nillittäjillä kuin ylistressaajillakin oli enemmän eväitä tulla toimeen itsensä kanssa. Ainakin toivon niin!
Jakso 72 aloitti ensimmäisen varsinaisen tutustumisen kognitiotieteelliseen tutkimukseen, tietenkin treenin ja terveyden kulkiessa mukana. Jaksojen innoittajana on toiminut professori John Vervaeken luentosarja ”Awakening from the Meaning Crisis”, jonka pitäisi olla vapaasti saatavilla tälläkin hetkellä. Jaksot 72-80 kartoittivat yhdeksän suurta ikuisuusongelmaa, joiden kanssa meidän ihmisten tulee painittua läpi elämän. Näiden ongelmien perustalla on se nihkeä seikka, että mahtavat, älykkäät aivomme ovat mahtavuutensa ja älykkyytensä ansiosta erittäin taitavia myös pettämään itseään. Itsepetoksen syöveri on siis syvä ja vetovoimainen, ja sen välttämiseksi on nähtävä paljon vaivaa.
Ongelmakartoituksen jälkeen jaksot 81-88 vastasivat haasteeseen tutustumalla neljään eri tiedon tasoon: teoriatietoon, taitoihin, rooleihin ja läsnäolevaan yhteyteen. Niiden myötä kokonaisuuden viimeisten jaksojen katsaus leikkiin, flow-tiloihin ja kognitiotieteistä lainatun ”varman otteen” saamiseen treenistä ja terveydestä antoi työkaluja pärjätä noiden yhdeksän ikuisuusongelman kanssa.
Jakso 89 summasi siihen astista podcast-taivalta, ja samalla suurenmoinen musiikkiteos ”Voimalaulu (Kyykkää, taitu, työnnä ja vedä)” näki päivänvalon.
Episodien 90-100 välillä oli hieman löyhempää pohdintaa treenistä työkaluna. Tulkitsin sanan ”työkalu” tosin hyvin laajasti siten, että me ihmiset käytämme niin fyysisiä, kuin psykologisia ja sosiaalisia työkaluja mitä kummallisempien asioiden tavoittelussa. Näiden jaksojen aikana näyttämöllä viuhuivat muun muassa apinat, narsistit, treenipäiväkirjat, Herkules, ylikunto ja terve itsensä rakastaminen. Kokonaisuuden päätti noin 90 minuuttinen eepos-jakso 100, ”Vahvojen kehojen kutsuhuuto”.
Toinen sataluku korkattiin yhdeksän jakson uppoutumisella ”hierakkisen kompleksisuuden malliin” (Model of Hierarchical Complexity, MHC). Tämä akateeminen malli oli kiinnittänyt sattumalta huomioni vuosia, ja se oli jäänyt kytemään mieleeni. Malli on alunperin lähtenyt liikenteeseen siitä, kun ihmisten kehitystä tutkineet psykologit alkoivat tunnistaa erilaisia kehitysvaiheita ihmisen kasvussa. Esimerkiksi leikki-ikäiset osaavat kyllä leikkiä sääntöjen mukaisesti, mutta he eivät osaa kertoa, mitkä säännöt ovat. Tämä on esimerkki siitä, miten vaikkapa kyky tehdä asioita ja kyky ilmaista asioita kehittyvät eri vauhtia.
Jaksoissa 101-109 kuljettiin kompleksisuuden matka aina elämän alkulimoista tieteelliseen ajatteluun, meta-systemaattisiin järjestelmiin ja lopulta paradigmaattiseen ajatteluun, josta kuulee lähinnä tieteenfilosofisilla luennoilla. Mutta, MHC:n avulla nämäkin sfäärit hahmottuivat käsinkosketeltavasti treenin ja terveyden esimerkein höystettynä.
Jakso 110 ilmestyi Halloweeninä, ja siinä kerrottu henkilökohtainen tarina on täysin totta. Muuta en siitä sano.
Stressi, palautuminen ja vierystilan hallinta ovat olleet jo useampia vuosia treeni- ja terveysmaailman suosikkiaiheita. Itselleni stressisoppaan on tuonut hyvää selkeyttä niin kutsuttu ”polyvagaaliteoria”, jonka pääkehittäjä on Stephen Porges. Tieteen kentällä teoriasta – niin mistä tahansa ei-vakiintuneesta teoriasta – toki kiistellään, mutta omaan puoliakateemiseen ajatteluun se on tuonut paljon apua. Jaksot 111-118 kartoittivat täten stressin evolutiivista historiaa ja sitä, miten omaa vireystilaa voi tulkita ja säädellä. Tärkeitä taitoja, jos haluaa hyviä treenituloksia, tai olla ylipäänsä terve!
Tätä kirjoittaessa on vuorostaan meneillään VFP:n toistaiseksi suurin jaksokokonaisuus, jälleen professori Vervaeken suunnalta inspiraatiota hakien. Vervaeke on antanut oman tieteellisen määritelmänsä henkisyydestä. Hänen mukaansa henkisyys koostuu kolmesta elementistä: muutoshalusta, symboleista ja viisaudesta (englanniksi sanottaisiin: spirituality is comprised of the aspirational, the imaginal and the sapiential). Tämä määritelmä kutsui minut pohtimaan muutosta, joka on henkilökohtaisesti, mutta myös valmennustyöni puolesta niin sanotusti ”asian ytimessä”. Eikö jokainen merkittävä muutos ole myös jollain tasolla henkinen?
No, joka tapauksessa, jaksot 119-128 muodostavat henkisyyden teemaa tutkivan jaksosarjan ensimmäisen puoliskon. Sen aikana käsiteltiin muutoshalut ja niiden suhde symboleihin. Muutoshaluja ja muutoksen olemusta pohtiessa tukea toi filosofi L.A. Paulin kirjoitukset muutosvoimaisista kokemuksista (transformational experiences), ja symboleiden kohdalla ajatus ihanneminästä konkretisoi ajatuksia.
Jakso 129 otti syyniin henkisyyden kolmannen elementin, viisauden. Tarkoitus on tutustua olan takaa siihen, mitä viisaus oikein on, ja miten sitä voisi omassa elämässä toteuttaa. Sillä jos haluaa muuttua, saavuttaa jollain tavalla paremman paikan, kenties sen ihanneminäsäkin, niin eikö prosessi olisi hyvä hoitaa viisaasti? Vai onko joku sitä mieltä, että omat muutosprosessit tulisi hoitaa typerästi?
Ehkä sitä jossain vaiheessa on alustava vastaus siihen, mitä se viisaus sitten on. Vähän kiusallista tehdä Voimafilosofi-nimellä podcastia, eikä edes osata antaa napakkaa vastausta siihen, mitä viisaus on…
Sellaista siis tähän mennessä! Tervetuloa kuulolle, podcast on kuultavissa kaikissa perus suoratoistopalveluissa!