Tavoitteiden asettamiseen ei riitä se, että hihkaisee ”tuota minä haluan, asetanpa sen tavoitteeksi!”
Mutta jos alkaa penkoa kaikkea sitä, mitä tavoitteiden asettamisesta on kirjoitettu, joutuu kirjamonttuun ansaan. Siksi ilostuin valtavasti, kun vastaan tuli Australian urheilupsykologien artikkeli (viite blogin lopussa), jossa summataan kattavasti alan ymmärrys siitä, miten tavoitteita kannattaa asettaa. Tämmöiset artikkelit ovat hyväksi kaikille meille, joilla ei ole aikaa paneutua asiaan tutkinnon verran.
Tässä blogissa selkokielistän ja organisoin artikkelin sisällöt suomeksi.
Saat selkeän käsityksen näistä asioista:
- Prosessi: Miten tavoitteiden asettaminen käytännössä tapahtuu?
- Laatu: Miten asettaa hyvä ja sopiva tavoite?
- Tavoitetyypit: Mitä tavoitteita on, ja mikä kannattaa milloinkin valita?
- Neuvot: Mitä kannattaa ottaa huomioon ja muistaa, kun asettaa tavoitteita?
Prosessi: Tavoitteiden asettaminen pähkinänkuoressa
Tiivistettynä tavoitteiden asettaminen on prosessi, jossa on neljä vaihetta.
- Aluksi selvitetään mikä on lähtötilanne.
- Sitten asetetaan tavoite.
- Tämän jälkeen luodaan suunnitelma.
- Lopuksi pannaan toimeksi, tavoitteen toteutumista seurataan, ja homma aloitetaan alusta tarpeen tullen.
Lähtötilanteen kartoitukseen kuuluu kolme osa-aluetta. Ensiksi, on selvitettävä tilannekuva. Treeni- ja urheilutavoitteiden kohdalla on tärkeää selvittää ainakin jotain fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta tilanteesta, ja monesti myös katsaus talouteen ja ajankäyttöön on paikallaan.
Toiseksi, kun nyt tavoite on alkanut kutkutella mielessä, on hyvä paneutua motivaatioihin. Omien halujen ja niiden takana olevien tunteiden tarkempi tunnistaminen kertoo paljon siitä, minkälainen tavoitetyyppi olisi hyvä valinta (mutta siitä lisää tuonnempana).
Kolmanneksi, koska meille ei oikeastaan missään opeteta kunnolla tavoitteiden asettamista, olisi jokaisen tavoitteen kohdalla hyvä hieman syventää omaa ymmärrystään siitä. Jos ei tiedä, mitä tavoitteet ovat, miten eri tavoitteet toimivat ja milloin minkäkinlainen tavoite pelittää, tulee luultavasti valittua huono tavoite. Ja silloin onnistuminenkin on oikeastaan huono juttu!
Kun lähtötilanne on selvillä, voi tavoitteen muotoilu alkaa. Tässä kohtaa valitaan tavoitetyyppi, päätetään miten sitä mitataan, säädetään se sopivalle vaikeustasolle ja mietitään tovi sitä, istuuko tavoite omaan elämäntilanteeseen. Tuskinpa olisi fiksua aloittaa kilpailutason triathlon-harrastus samalla, kun on saanut esikoislapsensa ja muuttanut uuteen kaupunkiin töihin!
Tavoite tarvitsee tuekseen suunnitelman. Vertauskuvallisesti voi ajatella, että suunnitelman teko on kuin kenraalina olemista: tehtävä on selvillä, mutta ne isot linjat ja strategiat, joiden puitteissa aletaan siirtyä kohti tavoitetta, on valittava huolella. Suunnittelun alkuvaiheessa tavoite voi muuttua vielä huomattavasti, koska strategioiden pohdinta usein paljastaa enemmän siitä, mitä todella on valmis tekemään ja mitä ei.
Tavoitteen ja strategioiden vuoropuhelussa alkaa selvitä kaksi tärkeää asiaa. Ensiksi, päätavoitteen rinnalle syntyy usein alatavoitteita, ja näiden tärkeysjärjestyksen ymmärtäminen on äärimmäisen tärkeää. Jos esimerkiksi päätavoite on kasvattaa voimaa ja lihasta, ja toissijainen tavoite ylläpitää kestävyyttä, voi välttää tekemästä ylilyöntejä kestävyyteen panostaessa.
Toiseksi, tavoitteiden syklinen luonne tulee esiin. Jos tavoitteeni olisi puolen vuoden päästä penkkipunnertaa 120 kiloa (tämä on vain yksi mahdollinen tavoitetyyppi), minulla olisi kuukausien, viikkojen ja päivien tasolla erilaisia tavoitteita, jotka yhdessä muodostaisivat kokonaisuuden. Terveellinen iltapala yhtenä iltana ei välttämättä ole iso juttu, mutta jos vaikka kuutena päivänä viikossa syön sen, alkaa se palvella myös penkkipunnertamista mukavasti.
Suunnitteluvaiheen aikana on myös syytä selvittää omat liittolaiset (mikä auttaa, tukee, helpottaa) ja omat vastustajat (mikä estää, haittaa, vaikeuttaa) tavoitteen saavuttamisessa. Lopuksi on tehtävä tärkeä päätös siitä, miten tilannetta seurataan, ja miten tilanteen kehityksestä saa palautetta. Monesti esimerkiksi yksin treenaavan voi olla vaikea toimia sekä treenaajana, että treeniprosessin seuraajana ja säätäjänä.
Tavoitteiden asettamisen näkökulmasta saavutaan nyt viimeiseen vaiheeseen, mutta tavoitteissa onnistumisen näkökulmasta ollaan vasta alussa. On nimittäin aika panna toimeksi. Kun ponnistelu tavoitteen saavuttamiseksi alkaa, paljastuvat tavoitteen ja suunnitelman puutteellisuudet, ja tavoitetta voidaan hioa paremmaksi. Tavoite siis elää tekemisen mukana, vaikka onkin helppo harhautua ajattelemaan, että ”kerran kun sen päätin, niin siinä pitää pysyä!” Ja, viimeistään siinä vaiheessa, kun tavoite on saavutettu, on aika palata tavoitteiden asettamisen prosessin alkuun, uusien oppien ja tulosten tuliaiset mukanaan.
Laatu: Hyvien tavoitteiden resepti
On mahdotonta antaa suoraviivaista vastausta siihen, miten asettaa hyvä tavoite. Jokainen tilanne on ainutlaatuinen, ja sen, joka haluaa tavoitteensa saavuttaa, on itse – ja mahdollisen avustuksen kanssa – vastattava keskeisiin kysymyksiin.
Yleisen tason kysymyksiä ovat nämä, ja kunkin parissa kannattaa viettää ainakin minuutti tai pari.
- Onko tavoite riittävän houkuttelevan tuntuinen, että se innostaa aloittamaan?
- Vaikka haluaisin lopputulosta, niin haluanko oikeasti sitoutua tavoitteeseen?
- Ovatko tavoite ja sen toteutumiseen tarvittavat strategiat selvillä?
- Kuka asettaa ja suunnittelee tavoitteen? (Tutkimukset osoittavat, että yhdessä asetetut tavoitteet toimivat parhaiten. Yksin asetetut ovat ihan ok, mutta surkeimpia ovat ulkoakäsin määrätyt.)
- Mitä menetelmää käytät tavoitteiden asettamiseen?
Yleisten kysymysten jälkeen on tärkeää pysähtyä pohtimaan itse tavoitteen sisältöä:
- Mikä on tavoitteen varsinainen sisältö, mitä tyyppiä tavoite edustaa? (Ks. seuraava otsikko.)
- Onko tavoite tarkkaan määritelty (kuten kisa tiettynä päivänä tai tietty tulos paperilla), vai joustavampi ja tutkivampi (”Pystynköhän oppimaan tempauksen levytangolla?”)?
- Onko tavoite sopivan haastavan kuuloinen?
- Onko tavoite pitkä- vai lyhytkestoinen, projekti vai toistaiseksi voimassa oleva?
- Onko tavoite hyväksyttävä, ja tuntuuko siihen sitoutuminen hyvältä?
- Onko samanaikaisten tavoitteiden tärkeysjärjestys selvillä?
Tavoitteita rajoittavat ja mahdollistavat eri tekijät, niiden tunnistamiseen voi käyttää näitä kysymyksiä:
- Onko minulla tarvittavat tiedot, taidot ja apu tavoitteen saavuttamiseksi?
- Tarvitseeko minun opetella jotain, vai voinko keskittyä suorittamiseen? (Tämä vaikuttaa tavoitetyypin valintaan!)
- Miten saisin ajantasaista, yksilöllistä ja reilua palautetta?
- Onko minulla muussa elämässä sellainen tilanne, että tavoite istuu hyvin kokonaiskuvaan?
Tavoitteiden asettamisella on erilaisia seurauksia, joita ei välttämättä tulisi edes tarkastelleeksi, ellei käytä apuna näitä kysymyksiä:
- Miten tavoite vaikutta toimintaani? Auttaako se minua eteenpäin, vai suuntaako se ponnisteluni väärään suuntaan?
- Miten tavoite vaikuttaa mielialaani?
- Tunnenko olevani sitoutunut tavoitteeseen? Tukeeko vai nakertaako tavoite sitoutumistani, pitääkö tavoitetta säätää?
Viimeiseksi, tavoitteiden asettamisen riskit ja sivuvaikutukset on hyvä tiedostaa. Vaikka tavoitteen asettaminen on hyvin älyllinen ja abstrakti tapahtuma, sillä on kauaskantoisia vaikutuksia, miten on tavoitteensa asettanut:
- Onko tavoite liian vaikea tai helppo, onko niitä liikaa tai liian vähän? Iskeekö ahdistus, pelko, ristiriitaisuuden tunne, tylsyys tai ikävystyminen?
- Voiko tavoitteessa epäonnistua? Jos, mitä epäonnistuminen vaatii? Voiko tavoitteen muotoilla paremmin sen välttämiseksi?
- Innostaako tavoite, vai tuntuuko se lamaannuttavan kiinnostuksen uuden oppimista kohtaan?
- Houkutteleeko tavoite huijaamaan tai vääristelemään tosiasioita?
- Ottaako tavoite huomioon mielenterveyteni? (Erityisen tärkeää esimerkiksi masennuksesta kärsiville.)
Nämä kysymykset auttavat silloin, kun aiemmin kuvatussa perusprosessissa jää jumiin, tai jokin tavoitteeseen liittyvä asiaa tuntuu epäselvältä.
Tavoitetyypit: aloittelijasta edistyneeseen
Me ajattelemme monesti, että ”tavoite kuin tavoite”, emmekä tule ottaaneeksi huomioon sitä, että tavoitteita on monia erilaisia. Ne ovat kuin työkaluja, jotka sopivat joihinkin tilanteisiin, ja toisissa ne taas aiheuttavat tuhoa ja harmia.
Australian tieteilijät jaottelivat tavoitetyypit eri teorioiden perusteella. Minä en seuraa heidän teoreettista jaottelua, vaan olen ryhmitellyt tavoitetyypit sopiviin teemoihin. Ennen niihin paneutumista täytyy kuitenkin tutustua muutamaan ulottuvuuteen, jotka piilevät tavoitteiden takana. Päättelin ne itse artikkelin luettuani, niistä ei suoraan puhuta ulottuvuuksina, jos asiaa ihmettelet!
Ensiksi, tavoitteet voidaan sirotella jatkumolle, sisäisen ja ulkoisen ääripään väliin. Sisäinen tarkoittaa tässä jotain henkilökohtaista, itsestä kumpuavaa, omaan sisäiseen maailmaan perustuvaa. Ulkoinen taas tarkoittaa jotain ulkoa omaksuttua, ehdotettua, määrättyä tai pakotettua. Sisäisiin tavoitteisiin voi myös liittyä kysymykset siitä, miltä asian tavoittelu tuntuu, kun taas ulkoisissa tavoitteissa omat fiilikset ovat sivuseikka.
Toiseksi, tavoite on aina kiintopiste. Voi jopa ajatella, että tavoitteet ovat magneetteja. Positiivisesti varautuneet tavoitteet vetävät puoleensa, ja vetovoima kasvaa mitä lähemmäs pääsee. Negatiivisesti varautuneet tavoitteet työntävät taas aluksi kovasti loitommalle, mutta niiden voima hiipuu etäisyyden kasvaessa.
Kolmanneksi, tavoitteet voidaan jaotella epämääräisistä tarkkoihin. Epämääräiset tavoitteet eivät sisällä ennalta-asetettua lopputulosta kiikariin, vaan etenevät ennemmin ”päivä kerrallaan”/”katsotaan mihin tänään pystyy” -asenteella. Tarkat tavoitteet taas voidaan mitata tavalla tai toisella: kiloina tangossa, sekunteina kellossa tai vaikkapa sijoituksena kilpailussa.
Näitä kolmea ulottuvuutta säätelemällä voidaan keksiä vaikka kuinka monta erilaista tavoitetyyppiä. Tässä ne tulevat jaoteltuna aloittelijoille, edistyneemmille ja huipputasoisille sopivina. Ja huomioi tämä!: vaikka olisit aloittelija jossain asiassa, saatat olla huippu toisessa. Oman tilanteen tunnistaminen on siksi tärkeää onnistuneen tavoitteen valitsemisessa.
Aloittelijoille sopivat tavoitteet
Kun on uuden asian äärellä, kannattaa aloittaa seuraavilla tavoitteilla:
- Arvopohjaiset tavoitteet
- Huonon nykytilanteen välttämiseen liittyvät tavoitteet
- Avoimet, epätarkat tavoitteet
- Oppimiseen liittyvät tavoitteet
Arvopohjaiset tavoitteet ovat omasta sisäisestä maailmasta käsin määritettyjä. Useissa eri teorioissa ja tutkimuksissa on puhuttu siitä, miten omista arvoista lähtöisin olevat tavoitteet ovat kaikkein kestävimpiä. Treenimaailmassa tyypillisiä arvoja ovat esimerkiksi omistautuneisuus, määrätietoisuus ja kurinalaisuus. Itselle yksi treenin keskeisistä arvoista on esimerkiksi kuinka ”siistiä” se on. Viime vuosina olen esimerkiksi pitänyt painoliivin kanssa treenamista siistinä: aina kun vedän sen päälleni, tunnen sisäisen pikkupoikani innostuvan ja tunnen oloni lähiökommandoksi tai harrastelija-ninjaksi.
Kun arvot ovat itse valittuja, ne motivoivat myös silloin, kun fiilis ei ole parhaimmillaan. Jos esimerkiksi määrätietoisuus on jotain, mikä tuntuu sinusta omalta, voit kysyä itseltäsi, millainen treenaaminen antaa määrätietoisuudelle mahdollisuuden tulla esiin ja kehittyä.
Aloittelijoiden on usein vaikeaa lähteä liikenteeseen, eritoten jos asettaa tavoitteet heti korkealle. Tästä syystä jokin harmittava nykytilanne – esimerkiksi liikakilot vyötäröllä – ovat hyvä lähtökohta ensiaskeleiden ottamiselle. Painonpudotusprojektin alkaessa ei tarvitse tietää, minne tarkalleen ottaen päätyy, kunhan vain alkaa tehdä jotain, mikä heilauttaisi (vertauskuvallista) vaakaa toivottuun suuntaan. Negatiivisten tunteiden luotaantyöntävä polttoaine, yhdistettynä avoimen tavoitteen vapauteen ovat aloittelijoille yksi parhaista tavoista saada muutoksen prosessi pyörimään. ”Tee parhaasi!” ei ole lainkaan huono tavoite aloittelijalle.
Aloittelija ei nimensä mukaisesti osaa juuri mitään, eikä tiedä juuri mitään. Sekään ei ole vielä edes selvillä, mikä oma kapasiteetti on uuden aiheen äärellä osata ja tietää siitä yhtään mitään. Tästä syystä ei kannatakaan hirttäytyä numeerisiin tavoitteisiin, deadline:ihin tai pitkän matkan takana häämöttäviin pilvilinnoihin. Yksinkertainen tavoite oppia jotain uutta, joka kerta kun työstää uutta projektiaan, on tässä kohtaa riittävä – kunhan muistaa antaa tunnustusta itselleen siitä, että taas hoksasin jotain uutta!
Edistyneemmille sopivat tavoitteet
Ne, jotka ovat päässeet aloittelusta kehityksen makuun, joutuvat päivittämään tavoitteitaan. Heille nämä vaihtoehdot toimivat hyvin:
- Arvopohjaiset tavoitteet
- Toiminnan laatuun liittyvät tavoitteet
- Jotkin suorituskykytavoitteet
- Paremman tulevaisuuden saavuttamiseen liittyvät tavoitteet
- Oppimiseen ja taituruuteen liittyvät tavoitteet
Arvopohjaiset tavoitteet toimivat myös edistyneemmille. Ne ovat kestäviä, ja voivat antaa raamit kaikille pienemmille välitavoitteille. Usein voi myös käydä niin, että esimerkiksi määrätietoisuuden arvo voi alkaa kaivata rinnalleen vaikkapa maltillisuuden tai armollisuuden arvoa. Näin omien, elämää ohjaavien perusarvojen yhteistyö alkaa kehittyä, vaikka sen peruspalikat pysyisivätkin suhteellisen vakaina.
Edistynyt treenaaja voi oppimiensa tietojen ja taitojen avulla alkaa keskittyä enemmän itse prosessiin. Hänellä on jonkinlainen ajatus siitä, mitä kannattaa kehittää, missä on haasteita, ja jonkinlainen orastava ajatus ehkä myös siitä, mihin hän kykenisi muutaman kuukauden kuluttua. Tämän ymmärryksen avulla kaikkein avoimimmat ja epämääräiset tavoitteet voivat muuttua. Aiemmin oli hyvä tavoite ”katsoa kuinka monta kertaa salille kerkiän tässä kuussa”, mutta nyt mielekkäämpi tavoite voi olla ”treenaan kolme kertaa viikossa, paitsi viikolla 15, kun on reissu tiedossa, ja silloin tähtään kahteen treeniin”.
Samalla tekemisen laatu ja jotkin suorituskykyyn liittyvät tekijät voidaan ottaa tavoitteissa huomioon. Siinä missä aloittelijalle on aivan turhaa antaa paineita oikeasta suoritustekniikasta, ja on tärkeämpää luoda fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallinen ilmapiiri runsaille opettavaisten virheiden tekemiselle, voi edistyneempi innostua vaativammista tavoitteista. Suoritustekniikka ja psykologinen asennoituminen suoritukseen ovat hyvä kehityskohde silloin, kun alun kankeudet on saatu hoidettua. Suorituskyky on myös kehittynyt jonkin verran, ja siihen liittyviä tavoitteita voi harkita, kunhan ne eivät ala tuntua painostavilta ja stressaavilta.
Aloittelijuuden jäätyä taakse, alkuvaiheessa kantanut negatiivisten tunteiden motivaatio alkaa yleensä hiipua. Kehitystä on kenties tullut, prosessi on alkanut pyöriä, mutta alun kitkerä maku on alkanut hälvetä. Mistä saisi lisää polttoainetta motivaatiolle? Kun harmistus ja pelko eivät enää aja eteenpäin, on aika alkaa miettiä sitä, miltä parempi tulevaisuus oikeasti näyttäisi. Positiivisen vision luominen on aloittelijan vähäisillä tiedoilla vaikeaa, mutta hieman edistyneempänä voi jo aavistella, missä oikea suunta olisi.
Oppimiseen ja taituruuteen liittyvät tavoitteet toimivat hyvin edistyneemmille. Karttuneiden perustietojen ja -taitojen ansiosta kummankin osa-alueen syventäminen on hyvä keino ylläpitää motivaatiota. Eritoten ”huonoina” päivinä ei välttämättä pysty samaan kuin viime kerralla, mutta jotain on aina opittavissa, vaikka vain sitten pohtimalla kysymystä ”miten kannattaa treenata tällaisena huonona päivänä?”
Huipputasolle sopivat tavoitteet
Huipputasoa on minun mielestäni kahdentyyppistä. Ensimmäinen, perinteinen tyyppi on sitä, että on huippusuorittaja siinä nimenomaisessa asiassa, mitä tekee. Ammattiurheilija käy esimerkiksi hyvin. Toinen, miltei kaikille vastaan tuleva huippusuorituksen tyyppi on ”oman elämän huippusuorittaminen”. Tällä en tarkoita Pollyanna -henkistä ”jokainen on oman elämänsä supersankari” -ajatusta, vaan sitä, että kun elämän lantatykki tuuttaa tuoksuvaa sammion täydeltä, jokainen meistä joutuu omille äärirajoilleen.
Kummallekin huippusuorittajalle seuraavat tavoitteet voivat olla hyvää motivaation ravintoa:
- Arvopohjaiset tavoitteet
- Toiminnan laatuun liittyvät tavoitteet
- Suorituskyky- ja lopputulostavoitteet
- Ego-pohjaiset tavoitteet
- Paremman tulevaisuuden saavuttamiseen liittyvät tavoitteet
- Oppimiseen ja taituruuteen liittyvät tavoitteet
Kuten arvata saattaa, arvot pysyvät tärkeinä myös tällä tasolla. Jokaiselle meistä tuntuu pahalta toimia omien arvojen mukaisesti, ja monesti huipputasolla loppuunpalavat tajuavat, että huippusuorituksen hinta oli omien arvojen myyminen. Ne, jotka kestävät huipulla kauan, saattavat hyvinkin pärjätä siellä siksi, että arvokysymykset ovat hanskassa.
Toiminnan laatuun, prosessiin keskittyminen ei lakkaa aloittelijuuden jälkeen missään vaiheessa olemasta hyvä tavoite. Huipputasolla tämä tavoitetyyppi onkin yleensä hiottu äärimmilleen, kun jokaista teknistä nyanssia hinkataan viimeistä nivelkulman nipukkaa myöten.
Huipputasolla käsitys omasta suorituskyvystä alkaa olla hyvin selvillä. Sen turvin sekä suorituskykyyn ja lopputuloksiin liittyvät tavoitteet muuttuvat käyttökelpoisiksi. 180 kiloa penkistä? Rasvaprosentti 11%:sta 6%:iin kolmessa kuukaudessa? Tulosrajan rikkominen keväällä ja EM-kisoihin syksyllä tavoittelemaan mitalisijaa? Vastaavat tarkat tavoitteet olisivat usein myrkkyä aloittelijan motivaatiolle suurudessaan, tarkkuudessaan ja armottomuudessaan. Mutta huipputasolla on kertynyt niin paljon tietojen ja taitojen pääomaa, että tarkkaan määrätty tavoite saa innon ja ongelmanratkaisukoneiston hyrräämään väkevästi.
Samaan hengenvetoon voi myös mainita meidät ”arjen sankarit”. Tiukan ja stressaavan ajanjakson yllättäessä meidän ”EM-kisat” voivat olla peruskuntoilun ylläpito muusta kuormituksesta huolimatta. Minä en ainakaan osaa sanoa, onko vaikeampaa menestyä huipputasolla urheilussa, jos se on ainoa iso rasite elämässä, vai samanaikaisesti esimerkiksi pyörittää firmaa, olla vanhempi, kamppailla masennuksen kanssa – ja käydä pari kertaa viikossa kuntoilemassa, jottei aivan rapistu kasaan.
Suorituskyky- ja lopputulostavoitteiden takana piilee usein äärimmäisen tehokas, mutta radioaktiivinen tavoitetyyppi: ego-pohjaiset tavoitteet. Päällisin puolin onkin jopa mahdotonta sanoa, onko vaikkapa halu mitalisijasta kansainvälisissä kisoissa mahdollista ilman vahvaa egon roolia. Ego-tavoitteet ovat arvopohajaisten tavoitteiden vastakohta. Niissä tähdätään voittoon, maineeseen, valtaan, statukseen ja kunniaan, ääritapauksissa hinnalla millä hyvänsä. Ne vaativat paljon, joskus kaiken, ja usein niiden hintana on oman hyvinvoinnin ja arvojen perinpohjainen laiminlyönti. Ne stressavat, ahdistavat, syövät itsetunnon, aiheuttavat kateutta, raivokasta vertailua, mutta voivat piiskata ällistyttäviin suorituksiin – sanalla sanoen, ne ovat ydinpolttoainetta, jonka käsittely on aina vaarallista. Kukin tarttukoon näihin tavoitteisiin omalla vastuulla. (Kannattaa katsoa myös ”The Substance”-elokuva, jossa päähahmo on egonsa armoilla).
Parempaan tulevaisuuteen tähtääminen on huipputasolla hyvä tavoite. Huipputasolla on jopa helpompaa määrittää se, miltä hyvä tulevaisuus voisi näyttää, koska oma ymmärrys kyvyistä ja jaksamisesta on hyvällä mallilla. Myös oppimisen ja taituruuden kehittäminen on oivallinen tavoitetyyppi, ja usein huipputaso tuokin mukanaan siirtymän aivan uudelle tasolle: uuden sukupolven opastamiseen. Näin huipputaso möyhentää maaperää uudelle aloittelijuudelle opettamisen, valmentamisen ja mentoroinnin parissa. Onnekkaimmat ja fiksuimmat toki pääsevät sitä tekemään jo paljon aikaisemmin, sillä opettaminen on paras tapa oppia – sen tietävät niin vanha kansa kuin oppimista koskevat tutkimuksetkin!
Neuvot: vinkkejä hyvien tavoitteiden asettamiseen
Nämä neuvot tulevat itse artikkelista, joten silmät höröllä! (No kyllä minä niitä vähän muokkasin, mutta minkäs teet!)
- Käytä kattavia ja toimivaksi todistettuja menetelmiä tavoitteiden asettamisessa.
- Tavoitteiden suorittajan tulee aina olla mukana tavoitteiden asettamisessa. Yhteistyö on paras, omaehtoisuus toiseksi paras, ja ulkoa määrätty tavoite huonoin.
- Ota huomioon tavoitteiden ainutlaatuisuus. Ketä varten se on? Missä (elämän-)tilanteessa?
- Käytä eri tavoitetyyppejä harkiten.
- Aloittelijat: käytä eritoten uuden oppimiseen ja tutkimiseen liittyviä tavoitteita.
- Edistyneemmät: käytä tarkkoja tavoitteita niille, joilla on vahva rutiini. Muista myös avoimet tavoitteet.
- Yhdistele tavoitetyyppejä, ja käytä niitä toistensa tukena. Esimerkiksi tarkat päiväkohtaiset tavoitteet voivat olla osa laajempaa ja avoimempaa kokonaiskuvaa.
- Muista päivittää tavoitteita, ja kysy itseltäsi/tavoitteen suorittajalta, tuntuuko tavoite (yhä) hyvältä.
- Jokaisella tavoitetyypillä on heikkoutensa ja vahvuutensa. Tutustu niihin kuin aloittelija ja rakenna oma työkalupakkisi.
Se siitä! Sainpa valmiiksi tämän tavoitteen.
-Jonne
Artikkeli: