Anthony de Mellon kirjanen ”The Way to Love” koostuu lyhyistä, avartavista pohdinnoista. Kirjan ensimmäisen pohdinnan kohde on maallisten ja syvällisten halujen erot. Maalliset halut ajavat tavoittelemaan ihailua, hyväksyntää, menestystä ja valtaa. Syvälliset halut taas johtavat uppoutumiseen, flow-tiloihin ja myötätuntoiseen yhteyteen muihin.

Samana päivänä, kun luin tuon Mellon pohdinnan, olin tehnyt kaksi muutakin asiaa. Ensiksi, olin lukenut tutkimuksen, jossa kerrotaan persoonallisuuspiirteiden, itsetunnon ja narsismin vaikutuksista sosiaalisen median käyttöön. Toiseksi, apeutta ja turhautuneisuutta helpottaakseni postannut pitkästä aikaa someen treenivideon – treenivideot kun saavat aina paljon enemmän tykkäyksiä ja huomioita kuin esimerkiksi podcast-päivitykset.

Mellon pohdinnat, some-tutkimus ja oma treenipostaukseni saivat miettimään sosiaalisen median yhteyttä treenaamiseen ja sitä, millaisia vaikutuksia omalla some-käytöksellä on omaan elämään. Ruokinko halujani saada ihailua, hyväksyntää, menestystä ja valtaa, vai mahdollisuuksia uppoutua, päästä flow-tiloihin tai kokea yhteyttä toisiin ihmisiin?

Some-tutkimus

Marshall ja kumppanit (2015 – 10.1016/j.paid.2015.04.039) tekivät tutkimuksen, jossa he selvittivät viiden suuren persoonallisuuspiirteen, itsetunnon ja narsismin vaikutuksia somen käyttöön. Mikäli olet kuunnellut Voimafilosofi-podcastin jaksot 16-21, 65-71 tai 96, lienevät persoonallisuuspiirteet ja narsismi ilmiöinä jossain määrin tuttuja. Tutkimuksen pääpointit persoonallisuuteen liittyen ovat nämä:

1. Ekstroverttien postaukset käsittelevät enemmän arkea ja sosiaalisia tapahtumia.
2. Neuroottiset hakevat hyväksyntää ja ymmärrystä postauksillaan.
3. Tunnolliset kertovat enemmän omista lapsistaan, kenties omistautuneisuuden, kenties kilpailuhenkisyyden takia.
4. Sovinnollisuus ei näyttänyt vaikuttavan kummemmin.
5. Avoimuus kokemuksille näkyi älyllisten (ja otaksuisin, että myös luovien) aiheiden postailussa.

Itsetunnon ja narsismin kohdalla havaittiin seuraavaa:

1. Keskivertoa huonommalla itsetunnolla varustetut ihmiset postailivat useammin parisuhteestaan, ja käyttävät somea enemmän itseilmaisuun.
2. Keskivertoa narsistisemmat ihmiset hakevat somesta hyväksyntää ja kertovat hanakasti saavutuksistaan.
3. Sekä itseilmaisuun suuntautuneet, että narsistiset ihmiset postailivat enemmän ruokavaliostaan ja treenaamisestaan.

Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että huomiota (tykkäyksiä, kommentteja) sai enemmän kertomalla arjesta, lapsista, sosiaalisista tapahtumista ja saavutuksista, ja selkeästi vähemmän kertomalla älyllisistä aiheista.

Itsereflektiota somen käytöstä

Se ei ole salaisuus, että minä olen suht introvertti, aika neuroottinen, suht tunnollinen, suht sovinnollinen ja erittäin avoin kokemuksille. Asiaa mietittyäni, tämä näyttää tulevan ilmi myös some-postauksistani. Pääasiallisesti kerron Voimafilosofi-podcastin uusista jaksoista, jotka ovat älyllisiä ja suhteellisen vaativaa kuunneltavaa. Kaipaan myös hyväskyntää ja ymmärrystä, ja yritän usein ujuttaa jonkin oman, kenties valtavirrasta poikkeavan ajatuksen postauksiini, ja toivon, että se tulisi huomatuksi ja hyväksytyksi. Hieman vitsikkäästi tuli myös mieleen, että ehkä suht korkea tunnollisuuteni näkyy siinä, että kun omia lapsia ei ole, niin podcast-jaksot ovat lähinnä niitä…!

Mitä taas itsetuntoon tulee, en oikeastaan ikinä kerro parisuhde-elämästäni somessa. Sen sijaan itseilmaisuun some on minulle tärkeä kanava, ja podcast on muun muassa sitä varten.

Narsismi onkin sitten kiperämpi ja mietityttävämpi aihe, ja alkaa palautella Mellon pohdintaa myös mieleen. Olen omakohtaisesti pannut merkille sen, että jos kerron hienosta treeniennätyksestä tai uuden runokirjan valmistumisesta, saan tykkäyksiä – me ihmiset pidämme toistemme saavutuksista. Olen toisaalta nauttinut, toisaalta taas kokenut epämiellyttäväksi sen fiiliksen, joka saavutus-tykkäyksistä tulee. Tunnen tässä ristiriitaisen jännitteen, jonka toinen puoli ajaa hakemaan ihailua ja tykkäyksiä lisää, ja toisen puolen, joka tuntee menettävänsä jotain omaehtoisuudestaan ja itsenäisyydestään näin tehdessään.

Mellon sanat kaikuvat mielessä: suuntaudunko enemmän maallisiin vai syvällisiin asioihin? Äkkiseltään näyttää siltä, että molempiin. Mutta somen kohdalla tilanne on erityisen kiperä. Jos eniten tykkäyksiä saa sillä, että postailee kuin ihailua, menestystä ja valtaa kaipaava narsisti, voiko sosiaalista mediaa edes käyttää ilman, että alkaa muovautua itse samaan suuntaan? Huomaan ainakin itsessäni pettymyksen ja turhautumisen, kun podcast ei saa kaipaamaani huomioita, ja sitten päässäni alkaa liikkua ajatuksia siitä, miten treeni- ja menestys-postaukset voisivat auttaa sitä keräämään.

Yhteiskunnallisemmin somesta

Hiljattain uutisoitiin tutkimuksesta, jossa saatiin selville, että lyhyet some-videot vaikuttavat ikään kuin huumaavasti mieliimme. Nopea, tilanteesta toiseen viuhuva video- ja äänivirta aktivoi dopamiini-koneistoamme kokaiinin tavoin, ja siksi lyhyet videot ovat niin koukuttavia. Nämä lyhyet videot ovat muuten hyvin usein juuri niitä menestystä ja saavutuksia kuvaavia tuotoksia, jotka keräävät eniten tykkäyksiä ja kommentteja.

Eräs ystäväni pohdiskeli kerran ääneen, että tuleekohan somesta vuosikymmenien päästä samalla tavoin tuomittu pahe kuin tupakoinnista. Kenties, mutta minusta tilanne on kimurantimpi. Siinä missä tupakka tuntuu liittyvän enemmän tupakkafirmoihin ja -tuottajiin, on some kollektiivinen projekti. Kun minä turhautuneena postaan näpsäkästi editoidun treenivideon, olen minä osa tuotantoketjua. Itse asiassa voisi ajatella niin, että sisällöntuottajat (ammattilaiset ja peruskäyttäjät) ovat kuin tupakan kasvattajia, ja some-firmat jalostavat sadostamme savukkeita ja nuuskaa kuluttajille!

Toisin sanoen, viljelemällä videoita ja muita sisältöjä, joilla minä saan huomionhakuisuuttani ja itsetuntoani pönkittäviä tykkäyksiä ja kommentteja, voimistan ja ylläpidän somen koukuttavia rakenteita – niin itsessäni kuin toisissakin. Jos haluan tulla nähdyksi, olen pakotettu tuottamaan narsismia(ni) vahvistavaa sisältöä.

Toistaiseksi en ole siirtymässä somesta pois. Mutta on kiehtovaa ja kuumottavaa seurata, miten me oikein somen kanssa tulemme pärjäämään. Onko some ihailun ja menestyksen narsistinen kurimus, vai reitti uusiin kiehtoviin maihin? Ja miten hassuilla eläinvideoilla ja treeniposeerauskuvilla lastatut kaarnalaivamme selviävät merenkäynnistä?